Variety is always a good thing

Tällaisia olisi vielä jäljellä. Vaan eipä varmasti kovin pitkään.

Open doors and funny costumes

Jees. Tämä työpäivä valui ohi jonkinlaisessa univelan aikaansaamassa transsissa. Elikkäs tällä kertaa silmät ja aivot eivät oikein synkronoituneet.

Nooh, tänään sain kuitenkin tilaisuuden toteuttaa itseäni toimittaja-valokuvaajan jobissa dokumentoimalla sairaalan avointen ovien päivien tapahtumia. Kivaa hommaa, joskin asiantuntemattomuuttani en oikein osannut kysellä asioista tarpeeksi syvällisesti. Lollerskates! No, siis eihän tuo mitään otsa kurtussa-touhua ollut, vaan kuvaaminen oli se pääasia. Kivoja uusia tiloja nuorten ja naisten poleilla, kivoja värejä ja kivoja ihmisiä. Mutta juuri nyt mukavaa on vain se, että viikko on pulkassa ja ehkä tämä vetämätön olo siirtyy sivummalle kun jossain välissä älyän nukkua univelkoja pois.

Viime yönä muuten satoi ensilumi, eli päivä oli tällä kertaa 25. Lokakuuta. Lunta tulikin saman tien aika röyhkeästi ja tuossa saikin ajella aika varovasti kotiin teiden ollessa armottoman jäisiä. Nuo talvirenkaat ovat kyllä aika paskassa kunnossa, tai sitten sössin renkaanpaineiden kanssa. Tänäkin iltana pääsee vielä baanalle hakemaan muikkelia satamasta, eli uhmaamaan kohtaloa.

Kuuntelen Neil Youngin Harvestia. Enpä ole Neiliä tosissani kuunnellut vuosikymmeniin, vaikka Sleeps With Angels oli ensimmäinen levy, johon nuorena poikana hurahdin tosissani. Kyllähän tämä menee vaihtelun vuoksi.

There's the cat again...

Tilaamieni Belgialaisten oluitten 18 suuresta pullosta puolet on virrannut eri ihmisten, enimmäkseen oman, kurkkukäytäv(i)ää alas. Tänään päätin maistaa Gouden Carolus Classic -nimistä olutta, ja yhtä hyväähän tämä on kuin mitä uskalsin toivoa ja ennustaakin. Melkein kaikki tummat Belgit tuntuvat menevän kohdallani erinomaisesti alas. Hyvin täyteläinen ja moniulotteinen olut. Pidän oluessa tietystä paksuudesta ja tervamaisuudesta, ja sitähän tästä laatikosta on löytynyt. Muita hyviä oluita ovat olleet ainakin Mc Chouffe (saatavilla toki myös Alkosta), St.Bernardukset 8 & 12, Liefmann's Goudenband ja Leffe Tripel... toki tapojeni mukaisesti valitsin laatikkoon myös huonompia oluita lukematta liikaa arvosteluita, mutta sähläri mikä sähläri.

Valokuvausblogi, Foxpaw (hahaha), on jäämässä päivitysten suhteen vähän torsoksi. Pitäisi olla enemmän todella hyvää kuvamateriaalia, jota sitten voisi ripotella tasaisen useasti, mutta nykyään vain en saa niin usein kuvattua. Mielenkiintoisen kohteiden, ajan ja viitseliäisyyden puutetta toki. Pitänee aloittaa puhtaalta pöydältä sitten, kun materiaalia on enemmän kasassa.

Saa nähdä millainen kauhujen päivä huomisesta muodostuu. :/

Muistikuvieni mukaan ostin töihin evääksi jonkin naminami-valmisaterian, mutta nyt se on hävinnyt kuin se erittäin kuuluisa pieru saharaan, eikä kukaan tunnusta/muista syöneensä sitä. Merkillisiä katoamistragedioita nämä. Tällekin löytyy joku järkeenkäypä selitys, jota en nyt millään keksi.

H'ard!

It was an adventure like no other...

Avasin uuden sivun blogissani, mutta nyt minusta tuntuu, ettei tässä ole mitään järkeä.

Ehkä yritän vain olla mielikuvituksettomasti cool? Vai onko elämäni niin tylsää, ettei näytölle sada lainkaan tähdellisiä puheenaheita, tapahtumia eikä kommelluksia? Pitäisikö olla? Mitä tarkoitusta se palvelisi? Onko elämän tarkoitus vain hypätä mukaan oravanpyörään ja palvoa materialistisia arv... eikun nyt herätys! Tätä kliseistä keskustelua en halua nähdä plokissani, saati edes kuulla vaimeasti toisella korvalla jostain random-lähteestä.

Jos loppupeleissä kuitenkin mennään siihen, että jokainen tähän katteettomaan plokipäivitykseen tuhlaamani minuutti on pois yöunistani, ollaan astetta vakavamman aiheen äärellä. Siis alan keskittymään siihen olennaisimpaan... >.< siis siihen nukkumiseen, mikä pitäisi yleisen vireyden vuoksi olla olennaisinta. Unissani astelen jäisiä uurteita pitkin jylhässä laaksossa, metsästäen pahaa-aavistamattomia maahiaisia. Mikä voisi olla hauskempaa!

Stormbelly

Nyt ei puhuta mistään supersankarista, vaan huonon otsikon takana piilee viheliäinen vaiva. Vatsassani on siis pahalaatuinen myrsky, jota voisi arkisemmin kutsua kahvin aiheuttamaksi turpoamiseksi. Olen aikaisten työaamujen pakottamana siemaillut liian innokkaasti kahvia, tai ainakin paljon enemmän kuin yleensä olen tavannut juoda. Nytpä sitten yritetään pakosta olla (lähes) ilman siihen saakka, notta pääsen oireista eroon. Olo on ollut aika jalat irti maasta -tyyppinen. Olihan tuossa parina yönä aika hitonmoiset vatsakivutkin kiusaamassa ihmispolon jo valmiiksi rankkaa elämää (heko heko), moisia en toivoisi edes taruhahmo Tukkolan Kyöstille.

Tästä tuli tällainen lyhyt välispiikki vain. Luetaan hieman psykologiaa ja sitten on taas aika nukkua yksi reilun 6 tunnin yö, joka kerryttää univelkaa entisestään. Ei sille tahdo mahtaa mitään, että olen syntynyt yökukkujaksi. Näin on päreet!

Ai niin! Mulla on nyt se Venom! Tein jo ekan biisikyhäelmänkin, mutta ei se ole vielä julkaisukelpoista tavaraa. Rima on pidettävä edes polvenkorkeuden yllä. Monipuolinen peli kyseessä kuitenkin. Jos intoa riittää, tuosta voi saada irti hyvinkin mielenkiintoisia soundimaailmoja. Täytyy tutustua ominaisuuksiin tarkemmin sitten, kun sitä aikaa on.

Over and out,
Roger,
Goodnight,
-J-