Tänää...

En jaksais kirjoitella tänne mitään, mutta ei tämä nyt ihan turha päivä ole ollut vaikken vieläkään saanut hyppäriä tehtyä. Aamulla oli rasittavanpuoleinen sokerirasitustesti vaksilla, jossa sain viettää kaksi tuntia privaattihuoneessa. Odotellaan ny sitten niitä tuloksia, sormet hampailla vaikka. Voihan rähmä jos pompsaisee.

On paras päättää lähetys tähän, koska kuitenkin vain nauran tälle tekstinpätkälle selvin päin...

Pulkka viikossa

CasaWhiskeessä kävi tuttuja vieraita, tuttujen rakennusasioiden mukanaan raahamia. Istuttiin iltaa ja oltiin kuin intiaanit konsanaan. Aika sujui rattoisasti, ja vähäpuheisesti. Ajeltiin tänne kahdella autolla ja siinähän jo riittää draamaa, puhetta tuli kuin sarjatulta konekivääristä. Mutta loppujen lopuksi illasta ei jäänytkään paska fiilis, vaan kyse oli oikeasti mukavasta vierailusta. Illan kruunasi vieraiden ilmoitus joutumisesta paluumatkalla puhallutukseen. Tuloshan oli tietty nolla, ei siinä ongelmaa, mutta voin vain kuvitella hikipisaroiden määrää. :)

Muuten tässä odottelen vain Ninan saapumista Saksasta. Vähän pitäisi opiskelujuttuja tehdä ja hakea lisää töitä, koska mistään ei jälleen kerran kuulu paskan inahdustakaan. Ajattelin myös toimeentulotukea kokeilla. Jotenkin masentava ajatus tosin, että tähänkö mä olen tosiaan tullut. :) Fiilikset muuten on tosin ihan positiiviset, on hienoa että kaikki ovat terveitä ja kunnossa. Olispa vielä tuo oma pumppukin. Tänä aamuna käväisen sokeritestissä, katsotaan löytyykö sieltä vastausta. Ei olisi mukava alkaa diabeetikoksi. Hiukan kuumottaa, koska vedin tosiaan koko talven kokista kuin heikkopää.

RelaxJ