Tapahtumiin. Lensin sinä hassuna sunnuntaiaamuna Ryanairilla Bremeniin, jossa vietettiin koko päivä keskustaa kierrellen. Sää oli aurinkoinen ja mukava, kaupunkikaan ei mikään kovin paha. Sellainen kiva perussaksalainen kaupunki vanhalla keskustalla, esim. Hannover on paljon modernimpi. Juuri tällaista cityä olisi mukava kierrellä kesällä auringonpaisteessa. Sitten iltapäivällä, tarpeeksi kuvia napsittuamme lähdettiin kohti matkan määränpäätä, Niedersachsenin Hannoveria. Matkalla päätettiin pysähtyä Niendorfiin, mistä en vieläkään tiedä juuri mitään. Ihan kiva pieni kaupunki sekin. Sää oli muuten varsin lämmin joten täällä pystyi jo riisumaan takkinsakin pois. Keskusta oli aika kaukana asemalta joten tuli siinä käveltyäkin jonkin matkaa. Sitten ei kun Hannoveriin illaksi, ja sieltä tietty Garbseniin.
Tytsyllä oli pari viikkoa sitten ollut kuumetta jonka oireet jatkuivat koko reissun ajan, sairastuin sitten itsekin jossain 15. päivän tietämillä kuumeeseen, ja lopulta peräti peruin lähtöaikeeni ja ostin uudet lennot muutaman päivän päähän. Eipä siinä mitään, reissuhan olisi muuten kesänyt peräti viikon.
14. pvä oli vuorossa yhden yön mittainen matka Hollannin valtakunnan puolelle, joka olisi voinut jäädä myös tekemättä, koska tähän olisi todella kaivattu enemmän aikaa kuin yksi yö. Ensi kerralla sitten. Sää oli perille saavuttaessa harvinaisen julma ja kylmä, minkä lisäksi saimme tuhlata pari tuntia aikaa ennen kuin pääsimme edes kirjautumaan sisään hotelliin. Siinä tuli esim. syötyä aika hyvin ja tyyriisti, pannukakkuja ja hyviä juomia raflassa, jonka nimi unohtui. Hotellihuoneemme oli kaikkein ylimmässä loukossa, mutta yllättäen varustettu omalla vessalla ja suihkulla, eli hintaan nähden (45e) ei mitään valittamista. Samapa tuo oikeastaan, kunhan on kiva sänky eikä torakoita näkyvissä. ;) Hollantilaishotelleissa on usein kieltämättä aika kinkkiset portaat, ja tämä oli vielä kaupan päälle varsinainen sokkelo. Illalla lähdettiin sitten kaupunkikierrokselle, johon hyytävät viimat toivat oman paskamaisen mausteensa. Parin tunnin jälkeen painuttiin takaisin huoneeseen sekoilemaan lisää. Toteutin sitten jo muutaman viikon päässä pyörineen ajatukseni, ja annoin tytsylle kihlasormuksen. Ilmeisen hyvin kelpasi. Halpa hotelli ei ollut paikkana kaikkein romanttisin, mutta ajatus se tärkein. :D
No seuraavana päivänä pyörittiin toistamiseen kaupungilla, lähdettiin kuitenkin vähän etuajassa pois joka muuten myöhemmin johti helvetin ärsyttävään lisälaskuun kun työhönsä kyllästynyt konduktööri peri meiltä koko reissun kustannuksen uudestaan, ja voitte olla varmoja että saksalaiset junataksat eivät ole niitä halvimpia. Voi jännemittari kun otti päähän, ei tosin niin paljon kuin poliisiin tutustuminen samalla reissulla, mutta silti. Lääkket ja yleinen univelkaisuus sekoittivat oloa tuona päivänä erittäin ruhtinaallisesti. Kerrotaan nyt vielä, että matkalla pysähdyttiin Amersfoortissa, jossa käveltiin vähän aseman ympäryksiin tutustumassa.
Paluu koitti 21. pvä. Riikan kautta Tampereelle. Riika tuntui aluksi järkyttävältä, mutta kenttä ei ehkä antanut kuvaa siitä, mitä keskustassa odotti. Kaupunkin keskusta oli erittäin
fotogeeninen, sää vain olisi saanut olla parempi puhumattakaan matkaseuran puutteesta. Matka kentältä keskustaan maksoi hurjat n. 70 senttiä, eli sen perustaksan mitä soisi Suomessakin näkevän. Köyhyys paistoi kaduilla, mutta julkisivut oli laitettu kuntoon ja kauniita rakennuksia riitti. Matkalla takaisin näkyi todella paljon köyhää esikaupunkialuetta, taloja joissa tällainen hemmoteltu finski ei kyllä vapaaehtoisesti asuisi. Latvian asukkaista melkein puolet on venäläisiä, eikä paikallisten naisten ulkonäöstä ollut pahaa sanottavaa. :)Kotona ja köyhempänä,
J.
